Kysytäänpä suoraan: tekisitkö liiketoimintaa ilman liiketoimintasuunnitelmaa? Ilman tavoitteita, ilman vastuita, ilman tapaa seurata, mihin suuntaan ollaan menossa?
Tuskin. Silti yllättävän moni yritys yrittää tehdä vastuullisuustyötä juuri näin. Tehdään yksittäisiä tekoja sieltä täältä, kierrätetään hieman paremmin, vaihdetaan sähkösopimus vihreään, ja toivotaan että siitä syntyy kokonaisuus. Se ei toimi. Tarvitaan vastuullisuusohjelma — tai vastuullisuusstrategia, vastuullisuussuunnitelma, tai miksi sitä omassa yrityksessä halutaankin kutsua. Nimi ei ratkaise. Tarkoitus ratkaisee.
Mikä vastuullisuusohjelma oikeasti on?
Vastuullisuusohjelma on käytännössä tiekartta. Se kertoo, mitä kohti ollaan menossa, mitä konkreettisesti tehdään matkalla, kuka vastaa mistäkin, miten edistystä mitataan ja miten siitä viestitään.
Tutulta kuulostaako? Pitäisi. Tämä on sama logiikka kuin liiketoimintasuunnitelmassa.
Ohjelma ei kuitenkaan synny tyhjästä. Se perustuu kolmeen asiaan:
- Nykytila — missä yritys on tällä hetkellä vastuullisuuden suhteen
- Tavoitetila — mihin halutaan päästä
- Olennaisuudet — ne vastuullisuuden teemat, joilla on yrityksen liiketoiminnan ja sidosryhmien kannalta eniten merkitystä
Näiden välistä kuilua kurotaan umpeen ohjelman avulla. Se on käytännössä lista tärkeimmistä askelista nykytilasta tavoitteeseen.
Miksi ohjelmaa kannattaa rakentaa, vaikka pakkoa ei olekaan?
Pk-yritystä eivät yleensä koske CSRD:n raportointivelvoitteet, eikä VSME-viitekehyskään suoraan vaadi vastuullisuusohjelmaa. Miksi siis nähdä vaivaa?
Koska ilman ohjelmaa vastuullisuustyö jää helposti kolmen ansan vangiksi: se hajoaa irrallisiksi teoiksi, lyhytjänteistyy seuraavan kvartaalin tarpeisiin, ja pahimmillaan ajautuu viherpesun puolelle — viestitään asioista, joita ei ole oikeasti tehty johdonmukaisesti.
Ohjelma tuo neljä asiaa, jotka tekevät työstä sekä uskottavaa että tehokasta:
- Suunta: mitä kohti ollaan menossa, ei vain mitä halutaan välttää
- Toiminta: mitä konkreettisesti tehdään ja kuka tekee
- Seuranta: mitä mitataan ja miten arvioidaan onnistumista
- Viestintä: mitä kerrotaan sidosryhmille — ja millä perusteilla
Tässä yhteys raportointiin tulee selväksi. Ohjelma kertoo, mitä tehdään. Raportti kertoo, mitä on tehty ja mihin tulokseen on päästy. Ilman ohjelmaa raportoitavaa on vähän, ja se mitä on, kuulostaa helposti hajanaiselta.
Hyödyt eivät ole pelkästään ”pehmeitä”
Vastuullisuusohjelmasta puhutaan usein imagon ja maineen kautta. Ne ovat oikeita hyötyjä, mutta jättävät puolet kuvasta kertomatta.
Kun ohjelma on kunnossa, yritys saa konkreettista vipuvoimaa monella rintamalla. Resurssit menevät niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä, eikä energiaa hukata vääriin paikkoihin. Päätökset on perustellumpia, koska niiden takana on analyysi, ei mutu. Kustannussäästöjä syntyy, kun esimerkiksi energiankäyttöä, materiaaleja ja jätettä hallitaan järjestelmällisesti. Asiakkaiden ja rahoittajien kasvavat vaatimukset tulevat täytetyiksi luonnostaan, ei takatalvella paniikissa. Ja kun kilpailija puhuu vastuullisuudesta vain markkinoinnissaan, sinulla on takana faktoja.
Lisäksi ohjelma kestää aikaa. Kun raportointivaatimukset tulevaisuudessa laajenevat — ja siihen suuntaan ollaan vääjäämättä menossa — yritys, jolla on jo ohjelma, ei aloita nollasta. Se tekee stilisointia ja editointia, ei nyhjää tyhjästä kiireellä.
Viidellä askeleella liikkeelle
Ohjelman rakentaminen ei vaadi konsulttiarmeijaa eikä satoja sivuja paperia. Hyvin rakennettu ohjelma on napakka, liiketoimintaan kytketty ja muutaman selkeän tavoitteen ympärille rakennettu.
1. Hyödynnä olennaisuusanalyysi. Tämä on perustus. Ilman ymmärrystä siitä, mitkä vastuullisuuden teemat ovat juuri sinun yrityksellesi ja sidosryhmillesi merkityksellisiä, ohjelma on arvauksia. Olennaisuusanalyysi ei tarvitse olla raskas DMA-prosessi, kevyempikin kartoitus toimii alkuun.
2. Aseta rajattu määrä selkeitä tavoitteita. Ei kymmeniä eikä ainakaan satoja. Liika määrä tavoitteita on käytännössä sama kuin ei tavoitteita lainkaan. Valitse ne, jotka liittyvät olennaisimpiin teemoihin ja joihin yritys voi oikeasti vaikuttaa.
3. Nimeä vastuuhenkilöt ja aikataulut. Asia, joka ei kuulu kenenkään pöydälle, ei tapahdu. Kirjaa kuka vastaa mistäkin tavoitteesta ja mihin mennessä.
4. Tee ohjelmasta liiketoimintaan sidottu. Vastuullisuusohjelma ei ole erillinen saari. Se kytkeytyy strategiaan, arvoihin ja arkityöhön. Hyvä testi: jos ohjelma poistettaisiin, näkyisikö se myös liiketoiminnan tuloksissa? Jos ei, kytkös on liian löysä.
5. Tarkista vuosittain. Missä mennään, mikä toimii, mikä ei. Ohjelma elää yrityksen mukana.
Hyvä uutinen: et todennäköisesti aloita tyhjältä pöydältä
Tämä unohtuu helposti. Useimmissa pk-yrityksissä tehdään jo paljon asioita, jotka kuuluvat luontevasti vastuullisuusohjelmaan:turvallisuustyötä, henkilöstön kehittämistä, materiaalitehokkuutta, kumppanivalintoja. Ohjelman rakentaminen on siis usein yhtä paljon olemassa olevan työn jäsentämistä ja näkyväksi tekemistä kuin uuden keksimistä.
Eikä ohjelman tarvitse olla täydellinen. Tärkeintä on aloittaa ja oppia matkan varrella. Liian moni jää odottamaan täydellistä hetkeä, joka ei koskaan tule.
Kestävän liiketoiminnan kartta
Vastuullisuusohjelma on yrityksen vastuullisuustyön liiketoimintasuunnitelma. Se vie nykytilasta tavoitetilaan olennaisuuksien kautta eli antaa suunnan, toiminnan, seurannan ja viestinnän peruspilarit. Se ei ole pakko, mutta ilman sitä työ jää helposti hajanaiseksi ja vaikeasti viestittäväksi. Ja kun raportointivaatimukset tulevaisuudessa muokkautuvat ja/tai kiristyvät, ohjelma on se rakenne, joka kannattelee.
Haluatko sukeltaa syvemmälle? Järjestämme aiheesta webinaarin, jossa käymme läpi vastuullisuusohjelman rakentamisen käytännön esimerkkien kautta. Mitä se tarkoittaa pk-yrityksen arjessa, miten ohjelma kytketään olennaisuusanalyysiin ja kestävyysraporttiin, ja miten siitä viestitään sidosryhmille. Ilmoittaudu mukaan tästä.
