Tarinoita yritysvastuusta, kestävästä liiketoiminnasta ja näiden sanoittamisesta
Tekoäly puhuttaa, kiinnostaa ja usein myös pelottaa. Sen avulla luvataan tehokkuutta, uudenlaista asiakaskokemusta ja jopa uusia palveluinnovaatioita. Mutta samalla se tuo mukanaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä vakiintuneita vastauksia: voiko tekoälyyn luottaa? Kenen ehdoilla sitä kehitetään? Kuka kantaa vastuun, jos jokin menee pieleen?
Olemme hahmottaneet pitkään organisaatioita ja yhteiskuntaa koneina: niissä on osia, joita voidaan vaihtaa, säätää ja korjata. Tätä kutsutaan mekanistiseksi ajatteluksi, ja se on juurtunut syvälle tapaan, jolla lähestymme ongelmia. Mutta maailma ei ole kone – eivätkä ihmiset. Emme siis me voi korjata ekosysteemejä, ihmisten hyvinvointia tai yhteiskuntia samalla logiikalla kuin rikkoutunutta tulostinta.
Vastuullisuus on – tai sen ainakin pitäisi olla – tärkeä osa liiketoiminnan strategiaa. Siksi siitä pitää viestiä samalla vakavuudella, mutta myös luovuudella, kuin kaikesta muustakin olennaisesta. Ei väkinäisesti, mutta ei myöskään vaikenemalla.
”Palavereissa näkyy edelleen silmien pyörittelyä, kun yritysvastuusta aletaan puhua. Ajatus siitä, että vastuullisuus olisi jotenkin bisneksen vastakohta, elää vahvana.”
Se on vaan niin, että vaikka velvollisuutta raportoida ei monellakaan – varsinkaan pk-yrityksellä – ole, niin silti siihen panostamista kannattaa harkita. Lue alta miksi!
Jos vastaat oman organisaatiosi kestävästä liiketoiminnasta, strategiasta tai talousraportoinnista, olet saattanut kuulla sanan Omnibus viime aikoina – tai ehkä et ollenkaan. Ei hätää, et ole yksin.