Teoista sanoiksi -sarjan vieraskynäilijänä Vilja Hannula hiilijalanjälkilaskentayritys Biocodelta.
Hiilijalanjälki, kasvihuonekaasupäästöt, hiilineutraalius, net zero, viherväittämä: yritysten ilmastovaikutuksiin liittyvä sanastoviidakko saattaa hirvittää alan asiantuntijoitakin. Ilmaston lämpenemisen hidastaminen on tunnistettu myös yritysten vastuuksi ja siihen liittyvä lainsäädäntö sekä kansallisella- että EU-tasolla on kehittynyt vasta viime vuosina. Olemme keskellä murrosvaihetta, jossa eri käytänteet alkavat vasta vakiinnuttaa asemaansa.
Ilmastovaikutus kertoo tarkasteltavan kohteen, kuten yrityksen tai tuotteen aiheuttamat suorat tai epäsuorat kasvihuonekaasut. Sitä kuvataan tyypillisesti termillä hiilijalanjälki ja sitä mitataan hiilidioksidiekvivalentti-tonneissa, -kilogrammoissa rehevöitymisvaikutukset, vesijalanjälki).
Ympäristövaikutus puolestaan kattaa kohteen kaikki ympäristövaikutukset, joita ovat ilmastovaikutusten lisäksi esimerkiksi rehevöitymisvaikutukset, vesijalanjälki, saasteet, pienhiukkaset ja resurssien käyttö.
Se tiedetään jo, että jokaisen ilmasto- tai ympäristöväittämän taustalla tulee olla dataa, jolla väitteet pystytään todentamaan. Yritysten vastuullisuusasiantuntijoiden huulilla onkin viime aikoina ollut kysymys siitä, miten ja mitä dataa tulee kerätä ja miten ympäristöjalanjälkiä lasketaan luotettavasti.
Ilmastovaikutusten laskenta: Yrityksen päästöt ja tuotteiden hiilijalanjäljet
Yrityksissä lasketaan tyypillisesti kahdenlaisia ilmastovaikutuksia: tuotteiden hiilijalanjälkiä ja yrityksen päästöjä. Molempien laskennassa hyödynnetään samaa dataa, mutta sekä laskentaohjeistukset, raportointivaatimukset että lainsäädäntö viestinnän suhteen vaihtelevat.
Yrityspäästöt ja niiden raportointi
Yrityspäästöt lasketaan yleensä GHG-protokollan laskentaohjeistusten mukaan jaoteltuna kolmeen kategoriaan (Scopet 1-3). Myös EU:n yritysvastuudirektiivi (CSRD) ohjeistaa tekemään GHG-protokollan mukaista laskentaa.
Yritykset tekevät päästölaskennan usein joko ulkopuolisen asiantuntijan avustuksella ja/tai hyödyntäen erilaisia markkinoilla saatavilla olevia päästölaskureita. Laskureiden kanssa kannattaa olla tarkkana, että valinta osuu sellaiseen työkaluun, jolla onnistuu sekä rahaliikenteeseen perustuva että toimintoihin perustuva laskenta, jota vaaditaan suurimpien päästölähteiden osalta. Hyvien käytänteiden mukaista on myös hankkia kolmannen osapuolen auditointi tulosten varmentamiseksi.
Yrityspäästöistä viestittäessä tulee kuvata kaikki laskennan rajaukset ja epävarmuuksia aiheuttavat tekijät. On myös hyvä huomioida, että vielä tällä hetkellä yritysten raportoimat päästöt eivät ole täysin vertailukelpoisia. Käytetyt laskentamenetelmät eivät aina ole yhteneväisiä, rajaukset vaihtelevat ja päästökertoimien käyttöön ei ole täysin vakiintuneita menetelmiä.
Joskus myös kuulee kysyttävän, voiko tuotteen hiilijalanjäljen johtaa suoraan yrityspäästölaskennan tuloksesta. Tuotteiden hiilijalanjäljen laskentaan ja sen viestintään on kuitenkin omat menetelmänsä.
Tuotteiden ilmastovaikutuksen ja niiden viestintä
Tuotteiden hiilijalanjäljet lasketaan elinkaariarvioinnin (LCA) menetelmillä. Laskennasta syntyy hiilijalanjälkitulos, joka tulee ilmoittaa muodossa gCO2e/ 100 g valmistettua tuotetta.
Markkinoilla on Biocoden kaltaisia hiilijalanjälkilaskentaohjelmistoja, joilla tuotteiden elinkaariarviointia voi tehdä. Ne mahdollistavat elinkaari-inventaarion muodostamisen ja sisältävät valmiit päästökerrointietopankit sekä laskentakaavat.
Esimerkki: Jäätelön hiilijalanjälki pakkauksessa
Käytännön esimerkkinä on kuvitteellinen jäätelötuote, jonka valmistaja haluaisi ilmoittaa tuotteen hiilijalanjäljen pakkauksessa.
Ensin tulee kerätä dataa tuotteen koko elinkaaren ajalta: käytetyt raaka-aineet ja niiden määrät, pakkaukset ja niiden hävitys, kuljetustavat, tuotannossa käytetty energia sekä tuotteen käyttötapa. Nämä kaikki päästöjä aiheuttavat toiminnot muodostavat elinkaari-inventaarion.
Hiilijalanjälki saadaan laskettua kertomalla inventaarion kaikki toiminnot aina kyseistä toimintaa kuvaavalla päästökertoimella.
Viestinnän läpinäkyvyyden ja todennettavuuden kannalta on tärkeää, että käytetty päästökerroin on ajankohtainen ja että sen perustana käytetään luotettavaan lähteeseen perustuvaa primääri- tai sekundääridataa. Merkittävimpien päästölähteiden – esimerkiksi pääraaka-aineiden, kuten jäätelön tapauksessa maidon – osalta tulisi hyödyntää primääridataa.
Viestintäohjeistuksen mukaan tuotteen elinkaaren eri vaiheiden päästöosuus tulisi olla näkyvillä pakkauksen hiilijalanjälkimerkinnässä. Lisäksi täydentäviä tietoja laskennasta ja käytetystä datasta tulisi olla avoimesti saatavilla esimerkiksi yrityksen nettisivuilla.
Ohjeistukset tarkentumassa
Tuotteiden elinkaariarviointia koskevien jo olemassa olevien ohjeistusten rinnalle julkaistaan jatkuvasti tarkennuksia, joiden seuraaminen ja ymmärtäminen vaativat elintarvikeyrityksiltä jatkuvaa valveutuneisuutta ja reagointia.
Esimerkiksi elintarvikealalla Luonnonvarakeskuksen (Luke) johdolla toteutettu LCAFoodprint-hanke tulee tarjoamaan ohjeistukset tuotteiden harmonisoituun ilmastovaikutusten laskentaan ja -viestintään. Laskentaohjeistus tarjoaa tieteeseen perustuvan kehyksen, jossa annetaan ohjeet niin datan keruuseen, laskentarajauksiin kuin käytettäviin kaavoihin. Viestintäohjeistus pyrkii yhdenmukaistamaan tuotekohtaisen jalanjälkiviestinnän sekä lisäämään vertailukelpoisuutta, luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä.
Myös tuleva EU-lainsäädäntö vaatii tarkkaa dataa viherväitteiden taakse. Jos tuotteen ilmastovaikutuksista haluaa viestiä, tulee taustalta löytyä laskentaa, jonka tulokset ovat avoimesti saatavilla. Tarkkana saa olla myös siitä mitä voi sanoa.
Esimerkki: Olennaisuus vastuullisuusväittämissä
Esimerkiksi väite ”Pakkauksen hiilijalanjälki -90 %” on harhaanjohtava viestintäkärki, jos pakkauksen osuus tuotteen kokonaishiilijalanjäljestä on vähäinen. Elintarviketuotteissa pakkausten päästöjen osuus on tyypillisesti alle 5 %. Viherpesusta ja kuluttajien harhaanjohtamisesta puhuttaessa on tärkeää, että viestintä perustuu todennettuun dataan.
Toinen tyypillinen esimerkki on viittaus siihen, että lähellä tuotettu on ilmastoystävällinen. Kuljetukset kuitenkin vaikuttavat ruokatuotteiden kokonaispäästöihin yleensä vain vähän. Ympäristötekona lähituotanto voi olla yritykselle hyvä, mutta tuotteen brändiviestiksi se ei ole riittävän olennaista koko elinkaarenaikaiset vaikutukset huomioiden.
Poikkeuksiakin löytyy: esimerkiksi tankoparsan hiilijalanjälki tippui lähes 90 % vaihtamalla kuljetusmuoto lentorahdista laivarahtiin. Tässä tapauksessa kuljetuksen päästöt siis olivat todella olennaisia. Kun kotimaan satokausi alkoi eikä laivarahtia enää tarvittu, tuotteen kokonaispäästöt tippuivat alle 20 prosenttiin alkuperäisestä hiilijalanjäljestä.
Nämä esimerkit näyttävät, kuinka tärkeää on kerätä dataa ja tehdä laskentaa ennen kuin rakentaa väittämiä.
Kiinnostaako oppia lisää? Katso Susta Partnersin ja Biocoden yhteistyössä järjestämä Tehoaamu-webinaari tallennepankista: Faktapohjainen vastuullisuusmarkkinointi.
Biocode on maalaisjärkinen hiilijalanjälkilaskuri yrityksille. Laskurin sisäänrakennettu päästökerrointietopankki ja laskentamoottori antavat hiilijalanjälkitulokset ketterästi raportoinnin, markkinoinnin tai toiminnan kehittämisen tarpeisiin. Lue lisää!
